Jälkikausi korkattu

Kevään ensimmäinen jälki! Tein Ecolle metsään hyvälle sammal/jäkälä pohjalle jäljen noin 100 m, joka askeleelle pieni pala lihapullaa + 4 purkkia matkalla joissa herkkuja. Jälki noin 40 min vanha.

Eco lähti heti nokka maassa touhottamaan kun laitoin valjaat päälle, yes! Jäljen alkuun perusasento ja poika rauhoittui hienosta ja lähti rauhallisesti jäljestämään. Mentiin askel askeleelta jouduin himmailemaan noin 1/3 alkumatkasta. Nuuskutti nenällä oikein kunnolla ja teki töitä, kaikkia nameja ei syönyt. Purkeilla vaadin maahanmenon ennen purkin avausta. Ei moksiskaan purkeista.

Loppumatkasta jäljestys oli jo vallan kaunista, kyllä se tästä lähtee.

Siskot oli matkassa, molemmat tekivät jäljet ja esineruutua. Laxi alkaa olla jo ainakin jäljellä kisakunnossa.

Niin paljon haaveita,

niin paljon suuria tunteita haihtui taas savuna ilmaan. Econ polvilääkäri oli tänään, koko poika kuvattiin, polvet terveet, selkäranka kokonaisuudessaan terve, olka- ja kyynärnivelet terveet, vasen lonkka terve, oikea lonkkamalja vaikeasti dysplastinen.

Econ oikean jalan kevittäminen johtui siis lonkasta, ei polvesta. Lonkkamalja ei ole kehittynyt normaaliksi ja nivelrikkoakin oli jo muodostunut. Raskas päivä.

Eco saa nyt kaikki mahdolliset avut fysioterapiasta luontaistuotteisiin ja katsotaan sitten uudestaan kun luusto on kehittynyt. Voidaanko mitään tehdä. Voi olla että Eco saa elää kivutta 6 vuotta tai sitten pääsee isänsä vierelle samaan hautaan. Sitä ei kukaan tiedä.

Moni on heti kommentoinut että jätit sitten henkiin, niin jätin. Eikä minulla ole siihen mitään perusteluja miksi niin tein, ehkä en halua luopua peräkkäin viidennestä harrastuskoirasta, ehkä en halua luopua Iksun pojasta.

Sirpalle paljon kiitoksia mukana olosta ja tukemisesta. Päivä kerrallaan mennään. Ecosta tulee maailman komein kotikoira.

Kevään odotusta

Vihdoinkin aurinko on alkanut paistaa ja treenata voi vaikka kuinka myöhään, kun on valoisaa.

Nyt treenitahti onkin kiihtynyt kovasti. Joka päivä jotain pientä kotona ja porukalla 2-4 kertaa viikossa. Aina en tietysti pysty treenaamaan kun töissäkin on käytävä.

Ecolla otettu pikkutottistelua omassa pihassa ja PK-kentillä ollaan käyty vasta ihmettelemässä muitten touhuja ja leikkimässä. Porukalla hakuiltu. Esineruutu on tullut myös kuvioihin. Kaistaleilla ja vien esineet Econ nähden.

Eco on kehittynyt pikkuhiljaa, painoa pojalla on 35 kg ja paljon löysää nahkaa. Jalkoihin on tullut pituutta ja tällä hetkellä aivot ja tassujen kärjet eivät kohtaa. Hirmu kömpelö jättiläinen joka toimii dieselillä, kiihtyy hitaasti mutta varmasti.

Treenipäiväkirjan pito tänne ei oikein ole onnistunut kun kaikkia ei ole ehtinyt. Ruutuvihko on siinä niin paljon parempi. Yritän taas työstää tätä blogia aktiivisemmin. Jälkikauden aion korkata ensi viikonloppuna!

Team Alho

Kerrankin yhteiskuva!

Iksun lapsia laavulla eli sisarukset Lax 4 v, Eco 8 kk ja Elli 8kk.

Mukana myös setämies Karu (Alhovaaran Caruso 10 v)

Meillä on ihan lähimaastoissa mahtavia paikkoja treenailla, on metsää peltoa, vettä ja laavu. Nöyrimmät kiitokset Jyrki!