Minulla on VMTL...

Voi, hyvää päivää näiden nuorten miesten kanssa oli sitten kyseessä ihmisiä tai eläimiä. Meillä on noutoharjoitukset (tai siis luovutusharjoitukset) jatkuneet keittiön matolta eteisen käytävään.

Miten voi päivät olla erilaisia pienen koiran päässä tai oikeastaan ajatuksen juoksu vaihtuu sekunneissa.

Keittiön matolla kiinni pitäminen ja luovutus onnistuu jo hienosti, siis kapulahko suuhun-pidä-palkkio tai koira istumaan, kapulahko lattialle eteen ja tuo-käskyllä minulle luovutus-palkkio.

Harjoituskertoja 1-5 ennen ruokaa. Yleensä vauhti kasvaa kun kertoja on monia. Olen yrittänyt pitää Ecoa ns. matalassa vietissä ja kapulahkon heittoa ei ole tehty ollenkaan. Lähes kaikki suoritukset onnistuvat jo ilman mitään kommelluksia.

Mutta sitten on päiviä jolloin kysytään ohjaajalta pokkaa olla nauramatta tai hermostumatta, niinkuin tänäänkin. Aamuruoka, töihin lähtö ja ajatuksella että pikkunouto ennenkuin lähden, kaikilla hyvä mieli.

Econ perusasento oli tosi veltto, istui lonkkansa päällä ja lähes valui maahan. No, tuo-käsky ja Eco kävellen kohti kapulahkoa, otti veltosti suuhun ja pudotti, vetelästi mun eteen istumaan, enks mä ollutkin hyvä! Aivan kuin Eco tietäisi, että kaikenlainen vetelehdintä saa mun pinnan kiristymään. Ihmettelin vain, että mikä nyt on.

Uusintayritys, nyt istuttiin kapulahkon takana jo terävästi kun jäi äsken namit saamatta. Tuo- käskyllä kävelee kohti kapulahkoa ja osuu sohvan kulmaa. Etutassuun sattuu, ei voi tehdä mitään. Lopulta Eco ottaa kapulahkon pudottaa ja potkasee sitä, vetelehtii mun luo ja valuu eteeni maahan. Econ katse kertoo kaiken: Minulla on VMTL, en voi tehdä mitään, sorry.

Että meinasin kuolla nauruun, aamuruoka jäi syömättä. Iltapäivällä oli taas KP.

Asiaan vihkiytymättömille VMTL = vapautus marssi, taistelu- ja liikuntapalveluksesta

KP = kelpaa palvelukseen

sisko,sisko,sisko

Muuta ei Econ päähän mahdukaan. Kaupunkikävelyllä Harjavalta cityssä ja kaikki kestettiin kuin mies paitsi siskon siirtyminen kauemmas. Näköjään on napanuora tiukemmassa kuin luulimmekaan. Metsässäkään ei juosta jälkiä pidemmälle kuin siskokaan on juossut.

On hienoa, että naapurista löytyy leikkikaveri, ennen leikin ainoa tavoite oli tappaa toinen ennenkuin toinen ehtisi ensin. Nyt siskoksilla on jo selvää suunnitelmallisuutta kiusata kissaa tai muuten vain käyttäytyä huonosti. Vetoleikit tulleet kuvioon, loppuu pitkät kalsarit kohta, kun niitä on kivä narulta nyysiä.

Metsässä hakuilua

Makkararingistä Econ kanssa ollaan jo siirrytty näköpakoihin. Maalimies käyttäytyy hyvin rauhallisesti ja matalalla vietillä mennään, ei hosuta. Harjoitukset menneet hyvin ja Eco alkaa päästä jyvälle. Kyllä siitä vielä kunnon koira tulee vaikkakin on kovin pallero vielä.

Keittiön matolla osataan liikkeitä jo melkein kuin oikea koira. Jalat, häntä ja korvat on, aivot vain puuttuu = aito putkiaivo

Spermaa ja munasoluja

Niitä on kyllä riittämiin, mutta kun... narttu ei halua ja uros ei tykkää. Kemiat ei sitten osunut missään vaiheessa kohdalleen. Pitää varata pidempi seurusteluaika ensi kerralla kun mihinkään pakotuksiin ei aleta.

Eli ihan ei nappiin mennyt tämä astutusseikkailu. Joulusiivouksen saa tehdä kotiin uudestaan, kun Kustista kehittyi kunnon linko ja Eco siina samassa kehittyi taitavaksi pippelinkäyttäjäksi.

Ehkä pieni koiraton loma olisi mulle paikallaan...