Jälkikausi korkattu

Kevään ensimmäinen jälki! Tein Ecolle metsään hyvälle sammal/jäkälä pohjalle jäljen noin 100 m, joka askeleelle pieni pala lihapullaa + 4 purkkia matkalla joissa herkkuja. Jälki noin 40 min vanha.

Eco lähti heti nokka maassa touhottamaan kun laitoin valjaat päälle, yes! Jäljen alkuun perusasento ja poika rauhoittui hienosta ja lähti rauhallisesti jäljestämään. Mentiin askel askeleelta jouduin himmailemaan noin 1/3 alkumatkasta. Nuuskutti nenällä oikein kunnolla ja teki töitä, kaikkia nameja ei syönyt. Purkeilla vaadin maahanmenon ennen purkin avausta. Ei moksiskaan purkeista.

Loppumatkasta jäljestys oli jo vallan kaunista, kyllä se tästä lähtee.

Siskot oli matkassa, molemmat tekivät jäljet ja esineruutua. Laxi alkaa olla jo ainakin jäljellä kisakunnossa.

Niin paljon haaveita,

niin paljon suuria tunteita haihtui taas savuna ilmaan. Econ polvilääkäri oli tänään, koko poika kuvattiin, polvet terveet, selkäranka kokonaisuudessaan terve, olka- ja kyynärnivelet terveet, vasen lonkka terve, oikea lonkkamalja vaikeasti dysplastinen.

Econ oikean jalan kevittäminen johtui siis lonkasta, ei polvesta. Lonkkamalja ei ole kehittynyt normaaliksi ja nivelrikkoakin oli jo muodostunut. Raskas päivä.

Eco saa nyt kaikki mahdolliset avut fysioterapiasta luontaistuotteisiin ja katsotaan sitten uudestaan kun luusto on kehittynyt. Voidaanko mitään tehdä. Voi olla että Eco saa elää kivutta 6 vuotta tai sitten pääsee isänsä vierelle samaan hautaan. Sitä ei kukaan tiedä.

Moni on heti kommentoinut että jätit sitten henkiin, niin jätin. Eikä minulla ole siihen mitään perusteluja miksi niin tein, ehkä en halua luopua peräkkäin viidennestä harrastuskoirasta, ehkä en halua luopua Iksun pojasta.

Sirpalle paljon kiitoksia mukana olosta ja tukemisesta. Päivä kerrallaan mennään. Ecosta tulee maailman komein kotikoira.

Kevään odotusta

Vihdoinkin aurinko on alkanut paistaa ja treenata voi vaikka kuinka myöhään, kun on valoisaa.

Nyt treenitahti onkin kiihtynyt kovasti. Joka päivä jotain pientä kotona ja porukalla 2-4 kertaa viikossa. Aina en tietysti pysty treenaamaan kun töissäkin on käytävä.

Ecolla otettu pikkutottistelua omassa pihassa ja PK-kentillä ollaan käyty vasta ihmettelemässä muitten touhuja ja leikkimässä. Porukalla hakuiltu. Esineruutu on tullut myös kuvioihin. Kaistaleilla ja vien esineet Econ nähden.

Eco on kehittynyt pikkuhiljaa, painoa pojalla on 35 kg ja paljon löysää nahkaa. Jalkoihin on tullut pituutta ja tällä hetkellä aivot ja tassujen kärjet eivät kohtaa. Hirmu kömpelö jättiläinen joka toimii dieselillä, kiihtyy hitaasti mutta varmasti.

Treenipäiväkirjan pito tänne ei oikein ole onnistunut kun kaikkia ei ole ehtinyt. Ruutuvihko on siinä niin paljon parempi. Yritän taas työstää tätä blogia aktiivisemmin. Jälkikauden aion korkata ensi viikonloppuna!

Team Alho

Kerrankin yhteiskuva!

Iksun lapsia laavulla eli sisarukset Lax 4 v, Eco 8 kk ja Elli 8kk.

Mukana myös setämies Karu (Alhovaaran Caruso 10 v)

Meillä on ihan lähimaastoissa mahtavia paikkoja treenailla, on metsää peltoa, vettä ja laavu. Nöyrimmät kiitokset Jyrki!

Raunioilla

Mulla SPEKO:n vetovuoro pitkästä aika ja mietittiin porukalla rullajuttuja ja näin ensimmäistä kertaa monen uuden (siis minulle uuden) koiran työskentelyä. Kahdessa ryhmässä keskiviikkoillat menee mukavasti.

Eco treenasi autossa oloa ja vieraiden kanssa leikkimistä. Raunioilla kävin kiipeilemässä mutta ne olivat vielä niin jäässä ettei koiralle saanut mitään spektaakkelimaista raunioratapläjäystä. Eco kevittää taas oikeaa polveaan ja nyt muutkin huomasivat sen -> polvilääkäriaika tilattu.

Hakuilua

ASA:n porukalla hakuilua. Ensin autossa oleilua, tarkkailin mitä poika puuhaa kun muut touhottaa ympärillä. Vastaus: ei niin mitään! Nähtävästi Econ ajatuksen juoksu ei riitä auton ulkopuolelle, ei häiritse ihmiset, ei toiset koirat. Nähtäväksi jää kuinka kauan poika jaksaa olla näin hienosti autossa.

Haussa edelleen perustreenejänä. 1 maalimies rauhallinen näköpako. 2. maalimies näyttäytyi. 3.maalimiehestä sai hajun keskilinjalta,4. maalimies vauhdikas näköpako. Metsässä äijät palkkasivat nakeilla tuoden Econ minulle keskilinjalle. Lähetys sujuu suht hyvin, Eco pysyy paikallaan sivulla, pidän pannasta ja annan "varastaa" käskyn saatuaan. ->Suora juoksu maalimiehelle. Maalimiehellä käyttäytyy nätisti, mitään käyttäytymiskuviota ei olla otettu.

Kaikki maalimiehet ovat olleet näkyvissä ja välimatkat max 20 metriä ja olen itse nähnyt kokoajan mitä koira tekee. Maalimiehet ovat menneet paikoilleen niin ettei jäljestämään ole pyrkinyt (Maalimies siis tehnyt L-lenkin). Eli käytännössä tehty pelkkää lähetyksen ja piston tekniikkaa, ei siis mitään nenänkäyttöä eikä etsimistä, vielä minusta ei ole sen aika (siis yhdistää tähän hakuhommaan). Maalimiehet ovat leikkittäneet Ecoa myös sukkapalloilla ja niihin siirrytään syksymmällä. Vielä Eco ei ole" valmis " vetoleikkiin.

Kohta hakuilu jää tauolle, perusajatus mielestäni luotu koiralle ja siitä on hyvä jatkaa ensi talvena.

Vihdoinkin!

Voitin itseni ja ulos Ecoa treenaamaan, jääköön keittiön matto. 3 kertaa kapulahkon tuonti ja 1 kerran oikea kapula! Palkitsin naksutuksesta sekä namilla (nyt extraherkku nakkia) ja sukkapallo leikillä. Tuntui toimivan ja Ecolla oli hauskaa. Eteenistumista pelkällä pallolla, siihen en yhdistänyt vielä sivulle-tuloa. Eteenistuminen menee helposti suoraan sivulletuloksi. Kerran Econ pääkin meinasi haljeta kun nojasin suulin seinään ja poika oli päättänyt kuitenkin kiertää. Nyt pitää vahvistaa eteenistumista, vähiten otettu liike ja siinä ollaan molemmat epävarmoja. Mulla palkka on pallo leuan alla. Iso askel otettu, päästy pois keittiön matolta! Lopuksi vielä leikkiä lippalakin kanssa. Kuvassa oikeasti lumisokea Eco

Etsintäharjoitus

ASA eli Satakunnan Pelastuskoirat ry:n Ala-Satakunnan oma ryhmä järjesti vuorostaan muille SPEKOlaisille etsintäharjoituksen. Olkiluodon puolalaisia oli tyhy-päivän jälkeen kadoksissa suomalaisessa umpimetsässä jossa oli lunta aivan tolkuttomasti. Harjoituksessa oli mukana autosuunnistusta, suunnistusta, suksia, EJOPA harjoittelua, viestintää, Kaksi Romania? hirmuista kuntoilua, hikeä, onnistumisen iloa ja vain yksi kiinni jäänyt auto. Lopuksi makkaran ja lättyjen paistoa palautteen kera. Hyvin onnistunut harjoitus, sääkin oli lopulta siedettävä, yöllinen lumimyrsky loppui sopivasti. KIITOS kaikille SPEKOlaisille.

Uskallusta

Olen jumiutunut nyt tähän keittiön matolle. Oma pää tarvitsisi nyt tässä touhussa tukea, miten täältä pääsee pois. Tiedän jo etukäteen, että naksutin ja namipalkka ei ole Ecolle riittävä kun kuvioihin tulee häiriötekijöitä. Miten ylipäätään koiran saa yltiöpositiivisella koulutuksella edes keskittymään; miten mun jutut voi koiran mielestä mitenkään olla mielenkiintoisempia kuin esim. orava.

Naksutinkoulutus on rankkaa, en ole ennen ollut näin epävarma koiran kanssa. Ennen sitä vaan meni ja koulutti ja jotenkin pärjättiin. Nyt ehkä mietin liikaa. Ehkä minulla ei ole itselläni kapasiteettiä tarpeeksi tähän naksutinkoulutukseen. Mieli tekisi palata vanhaan mutta tiedän, että vanhasta pois oppiminen kestää kauan...

Olen ottanut Ecolla eteen istumista (luoksetulo) sukkapallolla. Ilman näkyvää palkintoa tarjoaa helposti sivulletuloa. Ei tehdä siitä nyt ongelmaa.

Poika, pallo ja lippalakki

Siinä kaikki mitä pikkupoika haluaa... Sukkapalloleikit on siinä mallissa, ettei Ecoa saa enää ovesta sisälle ilman erikoisjärjestelyjä. Iksukin on alkanut omimaan sukkapallojaan ja välillä on hirveät leikkirähinät päällä. Iksu on oppinut käyttämään omaa massaansa leikeissä, kun enää ei ole ketterä niin kannattaa mennä maahan ja pentu repiköön. 44 kg on enemmän kuin 33 kg (Koko meidän perheellä taitaa olla liikaa.) Iksu on onneksi fiksu ja pentu saa vielä "voittaa"sukkapallon vedon joka kerta.

Mietin Econ koulutuksen yhteenvetoa. Keittiön matolla yksittäisinä käskyinä sivulle ok, istu ok, maahan ok, paikalla ok. Puiden hakureissulla odota ok, taluttimessa kulkeminen ok, autossa haukkumatta oleminen ok, kapulahkon nouto ok. Kaikki siis tehdään ilman häiriötekijöitä ja onnistuu vain ja ainoastaan keittiön matolla.

Nyt pitäisi suunnitella luoksetuloa ja perusasentoa keittiön matolla ja jotenkin uskaltautua menemään ulos ja harjoittelemaan uudessa ympäristössä. Rauhallisesti hyvää tulee. Eco on mun eka täysin naksuttelukoira ja en ymmärrä tätä touhua vielä itsekään.

Kevättä jo odottelen, SPL-lehden innoittamana taas pitäisi päästä jäljelle.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tänään lähden katsomaan ystävieni kanssa Apassionataa Helsinkiin, on hienoa taas nähdä miten taitavasti kahden eri lajin kommunikointi sujuu. Upeita hevosia. Ja illalla tietysti hyvää ruokaa jossain itämaisessa paikassa. Pennut lähtee myös mukaan aistimaan messaria ja pääkaupunkin ihmeellisyyksiä.

Kuvassa poikien pikkuystävä Milli, Iksun päänkokoinen borderterrieri joka voittaa ketteryydellään ja rohkeudellaan kaikki maailman koirat. Mielenkiintoinen rotu, haluasin nähdä tälläisen raunioradalla.

Minulla on VMTL...

Voi, hyvää päivää näiden nuorten miesten kanssa oli sitten kyseessä ihmisiä tai eläimiä. Meillä on noutoharjoitukset (tai siis luovutusharjoitukset) jatkuneet keittiön matolta eteisen käytävään.

Miten voi päivät olla erilaisia pienen koiran päässä tai oikeastaan ajatuksen juoksu vaihtuu sekunneissa.

Keittiön matolla kiinni pitäminen ja luovutus onnistuu jo hienosti, siis kapulahko suuhun-pidä-palkkio tai koira istumaan, kapulahko lattialle eteen ja tuo-käskyllä minulle luovutus-palkkio.

Harjoituskertoja 1-5 ennen ruokaa. Yleensä vauhti kasvaa kun kertoja on monia. Olen yrittänyt pitää Ecoa ns. matalassa vietissä ja kapulahkon heittoa ei ole tehty ollenkaan. Lähes kaikki suoritukset onnistuvat jo ilman mitään kommelluksia.

Mutta sitten on päiviä jolloin kysytään ohjaajalta pokkaa olla nauramatta tai hermostumatta, niinkuin tänäänkin. Aamuruoka, töihin lähtö ja ajatuksella että pikkunouto ennenkuin lähden, kaikilla hyvä mieli.

Econ perusasento oli tosi veltto, istui lonkkansa päällä ja lähes valui maahan. No, tuo-käsky ja Eco kävellen kohti kapulahkoa, otti veltosti suuhun ja pudotti, vetelästi mun eteen istumaan, enks mä ollutkin hyvä! Aivan kuin Eco tietäisi, että kaikenlainen vetelehdintä saa mun pinnan kiristymään. Ihmettelin vain, että mikä nyt on.

Uusintayritys, nyt istuttiin kapulahkon takana jo terävästi kun jäi äsken namit saamatta. Tuo- käskyllä kävelee kohti kapulahkoa ja osuu sohvan kulmaa. Etutassuun sattuu, ei voi tehdä mitään. Lopulta Eco ottaa kapulahkon pudottaa ja potkasee sitä, vetelehtii mun luo ja valuu eteeni maahan. Econ katse kertoo kaiken: Minulla on VMTL, en voi tehdä mitään, sorry.

Että meinasin kuolla nauruun, aamuruoka jäi syömättä. Iltapäivällä oli taas KP.

Asiaan vihkiytymättömille VMTL = vapautus marssi, taistelu- ja liikuntapalveluksesta

KP = kelpaa palvelukseen

sisko,sisko,sisko

Muuta ei Econ päähän mahdukaan. Kaupunkikävelyllä Harjavalta cityssä ja kaikki kestettiin kuin mies paitsi siskon siirtyminen kauemmas. Näköjään on napanuora tiukemmassa kuin luulimmekaan. Metsässäkään ei juosta jälkiä pidemmälle kuin siskokaan on juossut.

On hienoa, että naapurista löytyy leikkikaveri, ennen leikin ainoa tavoite oli tappaa toinen ennenkuin toinen ehtisi ensin. Nyt siskoksilla on jo selvää suunnitelmallisuutta kiusata kissaa tai muuten vain käyttäytyä huonosti. Vetoleikit tulleet kuvioon, loppuu pitkät kalsarit kohta, kun niitä on kivä narulta nyysiä.

Metsässä hakuilua

Makkararingistä Econ kanssa ollaan jo siirrytty näköpakoihin. Maalimies käyttäytyy hyvin rauhallisesti ja matalalla vietillä mennään, ei hosuta. Harjoitukset menneet hyvin ja Eco alkaa päästä jyvälle. Kyllä siitä vielä kunnon koira tulee vaikkakin on kovin pallero vielä.

Keittiön matolla osataan liikkeitä jo melkein kuin oikea koira. Jalat, häntä ja korvat on, aivot vain puuttuu = aito putkiaivo

Spermaa ja munasoluja

Niitä on kyllä riittämiin, mutta kun... narttu ei halua ja uros ei tykkää. Kemiat ei sitten osunut missään vaiheessa kohdalleen. Pitää varata pidempi seurusteluaika ensi kerralla kun mihinkään pakotuksiin ei aleta.

Eli ihan ei nappiin mennyt tämä astutusseikkailu. Joulusiivouksen saa tehdä kotiin uudestaan, kun Kustista kehittyi kunnon linko ja Eco siina samassa kehittyi taitavaksi pippelinkäyttäjäksi.

Ehkä pieni koiraton loma olisi mulle paikallaan...